Sairastelua

Plööh ja plaah! Olen flunssassa. Ja flunssa ei minulla pitäydy ainoastaan nuhana ja yskänä, vaan tälläkin kertaa tauti on hiipinyt keuhkoputkiin ja yrittää tehdä tuhoaan totuttuun tapaan myös poskionteloissa. Tänään jouduin pitämään elämäni ensimmäisen sairaslomapäivän opettajantöistä. Keuhkoputkentulehdus kun vie minulta aina äänen, joka on melkoisen tarpeellinen työväline ekaluokkalaisten kanssa. :) Huomennakin makoilen vielä kotona, mutta eiköhän se siitä.

Parhaat kaverini tällä hetkellä nenähuuhtelukannun lisäksi

Viikonlopuksi haluan ehdottomasti parantua, sillä tiedossa on tyttökavereiden kesken tehtävä reissu Berliiniin. Yksi ystäväni on syksyllä muuttanut sinne, joten suuntaamme häntä tervehtimään ja tutustumaan tietysti myös itse kaupunkiin. En ole koskaan käynyt Berliinissä. On tavallaan aika hassua, että olen kiertänyt yhtä lukuunottamatta kaikki Väli-Amerikan maat ja Aasiassakin on tullut kierrettyä, mutta Euroopassa vierailuni ovat kohdistuneet ainoastaan Pohjoismaihin, Viroon, Kreikkaan, Espanjaan, Latviaan sekä Pohjois-Saksaan. Kaikki isot "must see" -kohteet, kuten Pariisi, Lontoo, Berliini, Barcelona ym. ym. ovat vielä kartoittamatta. Myöskään perinteisissä turistikohteissa, kuten Kanariansaarilla en ole koskaan käynyt.

No, nyt lähti juttu ihan sivuraiteille. :D Viime aikoina ruokavalio on taas lipsunut vähän turhan karkkivoittoiseksi. Nyt sairastaessa annan vielä itselleni armoa, ja viikonlopun reissu menköön ruokien, ja erityisesti juomien, suhteen kuinka vain. Mutta sen jälkeen alkaa kuri. Pari viikkoa aion pitää karkkilakkoa, joka päättyy vasta, kun koulutyökin loppuu la 20. päivä. Aion tässä sairastaessani laatia myös liikuntasuunnitelman noille kahdelle viikolle. Plääni on siis mietittynä. Toteutus pitää vain saada kuosiin.

Hups...

Tänään minulle pitäisi tulla iHerbistä tilaamani paketti. Kirjoittelen siitä lisää myöhemmin. Olen muuten huomannut toistuvan trendin kirjoituksissani. Lupailen postauksia eri aiheista, mutta sitten tulee pieni tauko kirjoituksiin, ja unohdan, mitä olen aikonut kirjoittaa. Jos siis olen luvannut postauksen jostakin aiheesta, jota olet sormet täristen odottanut saavaasi lukea, niin kommentoi ihmeessä. ;) Nyt palaan sohvalle sikiöasentoon telkkaria tuijottamaan.

Pikainen postaus: Hyvin menee

Lueskelin tuossa muiden blogeja, sillä tässä on muutama viikko tullut taukoa siitäkin hommasta. Ei tosiaan ole kauheasti tämä koneella istuminen innostanut, kun kouluhommat on vihdoin saatu hoidettua. Nyt olen kuitenkin parin päivän aikana päivittänyt muidenkin kuulumiset. :) Voisin muuten jossakin vaiheessa listailla, että mitä oikein luen. Tuli sellainen olo, että voisin itsekin kertoa kuulumisia.

Tämä viikko on sujunut oikein mallikkaasti. Syömiset ovat liikkuneet 1500-1600 kilokalorin välillä. Enemmänkin voisi syödä, mutta en ole tuntenut itseäni nälkäiseksi. Viikonloppuna tulee varmaan vähän tankattua, niin pysyy aineenvaihdunta hyrräämässä eikä nälkävelkaa kerry liiaksi. Tänään kävin juoksemassa vajaan tunnin lenkin ja sen lisäksi tein noin vartin vatsalihassetin. Juoksu kulki oikein mukavasti, joskin taas kävi ilmi, että keskivauhti oli paljon hitaampi kuin olin ajatellut. No jaa, samapa tuo. Maasto oli mäkinen, joten ei se ainakaan mikään löntystelylenkki ollut.

Tänä aamuna vaaka näytti lukemaa 75,8kg. Huisia! Kilo on pudonnut maanantain punnituksesta, mikä tuo tietysti motivaatiota jatkaa samalla linjalla. Nyt voisin vältellä vaakaa ensi maanantaihin saakka. (Ja paskat! En kuitenkaan malta. :D) Mutta voisin yrittää... Tällainen lipsuminen ei onneksi vaaranna projektia pahasti. Mutta hei! Kohta, jopa ensi viikolla, voisi olla mahdollista saavuttaa ensimmäinen, palkinnon arvoinen tavoite <75kg. Ei mikään pikkujuttu! Ja kun Kiloklubin nappulatkin ovat hohtaneet vihreinä koko viikon, voin taputella itseäni olalle. Erityisen merkittävää tämä on siksi, että parin viimeisen viikon aikana, alamäkeen kieriminen tuntui vääjäämättömältä, mutta sain kurssin korjattua, ja (kevyempi) elämä hymyilee jälleen.

Ja vielä semmoinen huomautus, että näin opiskelijaelämästä työelämään siirtyneenä olen oppinut taas huokaisemaan muiden mukana: Luojan kiitos, huomenna on perjantai! :D Ihanaa perjantaita, kanssakamppailijat!

Housut tippuvat

Tänään koin ihanan, mutta ärsyttävän huomion, kun laitoin jalkaani farkut, joita en vähään aikaan ole käyttänyt. Minulla on ollut lempifarkut, joita olen mustien strech-farkkujen ohella pääasiassa käyttänyt, joten muut farkut ovat jääneet kaapin perukoille. Lempifarkuissa on kuitenkin haaroissa reikä, joten laitoin tänään toiset farkut. Virhe! Nuo farkut eivät ole varsinaisesti olleet tiukat ainakaan pitkään aikaan. Mutta jestas sentään! Jouduin oikeasti pelkäämään välillä, että farkut tipahtavat alas. Bussipysäkin ja työpaikan välisellä kilometrin kävelymatkalla farkut olivat valahtaneet jo niin alas, että jollei minulla olisi ollut pitkää takkia, olisi joku voinut minut pidättää koulun lähellä vilauttelusta. Juu, ne farkut saavat lähteä matonkuteiksi. Pitääpä raahautua vaateostoksille, kun nuo mainitsemani mustat housutkin alkavat olla niin kulahtaneet, ettei kohta kehtaa enää käyttää.

Kiva huomata, että jotain tuloksia on tullut. Paino oli tämän aamun vaakalukeman mukaan taas hyvässä laskussa: 76,1kg. Päästäisiinköhän tällä viikolla jo alle 76kg:n? Kävin salilla tänään. Taukoa viime kertaan oli ehtinyt syntyä reilun viikon verran, sillä viime viikolla oli niin paljon menoja. Ihan hyvin se sujui. Käsissä kyllä tuntui, että voimat meinasivat loppua. Maastavetoon toisaalta täytyy lisätä painoja, mutta niitä olenkin tehnyt surkean pienillä painoilla, sillä olen joutunut hiomaan tekniikkaa tosissani. Kävi aluksi tosi pahasti alaselälle. Salilla meinasi iskeä välillä ulkonäköepätoivo, kun kädet näyttivät löllöiltä ja reidet muhkuraisilta. Milloin alkaisin viimein näyttää oikeasti nätiltä? Eikä tämä edes johtunut muihin kuntoilijoihin vertailusta.

Ajattelin, että joulukuun alussa voisin käydä teettämässä uuden treeniohjelman tai itse muokata tuota ohjelmaa. Alkaa vähän puuduttaa, ja toisaalta kaipaisin juuri esim. käsille ja reisille enemmän kohdistettua treeniä. Uskon, että lehdistä leikkaamieni treeniohjelmien, netin ja aiemman kokemuksen avulla kykenisin tekemään ihan pätevän ohjelman itsekin, mutta toisaalta ohjaajan kanssa käytävä keskustelu saattaisi taas tuoda jonkinlaisen motivaatiolisän. Pitänee miettiä asiaa. Voisin myös käydä ennen joulua uudelleen kehonkoostumusmittauksessa, jotta saisin vähän viitettä siitä, mihin suuntaan ollaan sillä saralla menossa.

Tällaisia ajatuksia tänään. Kiteytettynä positiivisia fiiliksiä, mutta myös pientä turhautumista. Yritän taas petrata vähän tämän blogin visuaalisen ilmeen kanssa. Kuvat ovat olleet vähän vähissä. Pahoittelen!

Liikunnan superviikko?

Huoh! Sain viikonloppuna päähäni, että tällä viikolla voisin pitää sellaisen liikunnan superviikon. Eli pyrin liikkumaan ainakin lähes joka päivä ihan kunnolla, ja ehkä välillä vähän pidempiä settejä. No, viikko ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Nukuin ihan järjettömän huonosti ja vähän, joten nyt ainoastaan tekisi mieli nukkua. Hiiskattiin tällaiset teemaviikot!

No, jospa saisin nukuttua vaikka päiväunet, joiden jälkeen taekwondo-treeneihin raahautuminen ei ehkä tuntuisi ihan niin kamalalta. Treenit ovat vasta kahdeksasta yhdeksään. Vähän turhan myöhäinen aika, kun ei pääse ajoissa rauhoittumaan sänkyyn, mutta ehtiipähän varmaan ennen niitä huoahtaa kunnolla. Yritän saada itseni väännettyä treeneihin - tulihan lauantaina hankittua lajista keltainen vyökin (aloittelijan valkoisen tilalle). ;)

Huomenna tarkoitus olisi käydä pitkällä lenkillä, ja keskiviikkona menen salille. Venyttelyäkin yritän mahduttaa mahdollisimman moneen väliin, sillä lauantain vyökokeen jäljiltä, ja muutenkin, lihakset ovat olleet tosi kireät ja jumiset. Olen ollut viime aikoina vähän laiska venyttelyn suhteen.

Tänään ryhdyin taas merkkailemaan Kiloklubiin ruokia. Se on ollut pienellä paussilla, mutta nyt alan taas ahkerasti kartuttamaan tarratiliä (ks. täältä). :) Olen kyllä ihan ylpeä siitä, etten ole tänään sortunut herkkuihin, sillä tämän ultimaalisen väsymyksen myötä se olisi hyvinkin todennäköistä. Unohdin syödä välipalan ennen töistä lähtöä ja raahauduin kauppaan supernälkäisenä, ja silti sinnittelin kotiin asti syömään jogurttia vadelmilla ja hasselpähkinärouheella. Taputan itseäni olkapäälle. Ehkä tämä tästä taas lähtee sujumaan.

Motivaatiota toi se, ettei paino ollut lepsuilun takia lipsahtanut kovinkaan korkealle. Aamulla vaaka näytti 76,8kg, eli vain puolisen kiloa enemmän kuin missä alimmillaan on käyty. Olin pelännyt paljon pahempaa. Tästä on hyvä jatkaa matkaa alaspäin. Nyt voisin vilkaista läpi motivaatiokuvakansioni, jotta muistan, mihin sitä ollaankaan menossa.

Elämää gradun jälkeen

Heips kaikille! Eipä ole tullut kirjoiteltua blogia pitkään aikaan. Tällä tavalla tämä elämä menee, että välillä on intoa ja aikaa johonkin, välillä taas ei. Palautin gradun reilut kaksi viikkoa sitten (valtava huojentunut tuuletus), ja sen jälkeen ei ole juurikaan tullut koneella istuttua. En ole siis jaksanut oikein blogiakaan kirjoitella. Tässä nyt kuitenkin pientä välipäivitystä:

Tällä hetkellä on menossa laihdutusprojektissa vähän huono vaihe. Lopetin sokerilakkoni gradun palautukseen, ja sen jälkeen karkit ovat hiipineet valitettavan suureen rooliin ruokavaliossani. Korjausliikettä pyritään nyt tekemään ja yritänkin löytää parempia naposteluvaihtoehtoja karkin tilalle ja lopettaa napostelun jopa kokonaan. Ärsyttää kyllä!

Liikunta on kuitenkin pääosin pysynyt mukana. Tämä viikko on ollut "kiireinen". Täynnä sellaisia mukavia kiireitä, kuten lätkämatsia kavereiden kanssa ja leffassa käyntiä kullan kanssa. Meiltä löytyi neljä leffalippua, jotka piti tällä viikolla käyttää, joten kävimme eilen ja toissapäivänä pitkästä aikaa sellaisen kulttuurin parissa. Kotona kun vehkeet alkavat olla ihan hyvät, ei leffaan oikein meinaa jaksaa raahautua. Ja töitäkin olen saanut. Jouluun asti kuluvat päivät vilkkaiden ekaluokkalaisten kanssa, joten ei tässä tylsää ole päässyt tulemaan.

Yritän kuitenkin tsempata blogin pidon kanssa ja samoin syömisessä. En aio ottaa vaivalla tiputtamiani kiloja takaisin! Ihanaa viikonloppua!

Ruokavalioni peruspilarit osa 2.

Päätin kirjoitella vähän niistä ruoista, joista päivittäinen ruokailuni koostuu. Ensimmäisessä osassa käsittelin aamiaisia, välipaloja ja iltapaloja. Tällä kertaa ajattelin listata muutamia tyypillisiä aterioita, joita syön lounaaksi tai päivälliseksi. Pyrin siis tekemään selkoa vain niistä ruoka-aineista tai ateriakokonaisuuksista, jotka ovat yleisiä ruokavaliossani.

Lounaat ja päivälliset

• Munakas. Varsinkin kun teen usein aamupäivisin ruokaa vain itselleni, on munakas kätevä ruoka. Sen tekeminen ei ole kovin vaivalloista, ja se on hyvää ja terveellistä. Teen munakkaan yleensä kahdesta kokonaisesta munasta. Minä syön aina koko munan, en pelkkää valkuaista. Joo, rasvaa ja kolesterolia on, mutta niin on myös vitamiineja. Kolesteroleissa kun ei ole koskaan ollut mitään vikaa, niin tällä mennään. Lisään munakkaaseen usein pakastepinaattia. Siitä saa tärkeitä ravintoaineita, eikä se pinaatti maistu kauheasti munakkaan seasta. Loppu munakkaasta riippuukin sitten jääkaapin sisällöstä: joskus jotain juustoa tai lihaa, useimmiten tomaattia ja paprikaa. Joku kun kertoisi vielä, miten tehdä kaunista munakasta...
  
• Kanaa. Kanaa meillä syödään vähän joka muodossa ja se on ehdottomasti yleisin ruoan proteiinipitoinen ainesosa. Johtuu siis tietysti kanan vähäisestä rasvasta ja lisäksi halvasta hinnasta esim. nautaan nähden. Possua syön tosi, tosi harvoin. Kanaa syön yleensä rintafileen ja fileesuikaleiden muodossa. Filee menee ihan sellaisenaan kasvisten kanssa, suikaleita laitan salaattiin tai kastikkeisiin. Ostan aina marinoimatonta lihaa. Rintafileille teen itse öljypohjaisen marinadin tai hieron mausteita pintaan. Suikaleisiin heittelen mausteita sekaan fiiliksen mukaan.
  

  

  Suikaleet paistumassa keittiöremontin aikana

  
  

  

  Perussafkaa: Kanaa ja kasviksia

• Wokit. Teen aika usein wokkia. Siinä sotkeutuu paljon ruoanlaittovälineitä, mutta muuten se on helppoa ruokaa, koska käytän pakastekasviksia. Lemppareita ovat Rainbown Itämaiset wok-vihannekset. Liha vaihtelee broilerin ja naudan suikaleiden välillä. Lisäksi keittelemme täysjyvänuudeleita. Joskus jätän kyllä nuudelit syömättä, jos en ole liikkunut paljoa ja hiilihydraatteja ei tarvita. Yleensä teen wokeista melko tulisia.
  

  

  Tässä wokissa on nautaa.

• Tortillat. Tämä on vähän sellainen murheenkryyniruoka. Tortillat kun ovat ihan sairaan hyviä ja vielä melko helppoja tehdäkin! Mutta se vehnälätty! Kaloreita yhdessä tortillalätyssä on ihan hirmuisesti eikä se vehnäkään hyvää tee. Täysjyvälätyt eivät ole oikein innostaneet, mutta ehkä voisin vielä antaa niille mahdollisuuden. Toinen kokeilemisen arvoinen juttu on varmasti salaattiin kääriminen. Tortilloihin laitamme yleensä broileria tai naudan jauhelihaa. Molemmat ovat hyviä. Sen lisäksi paljon kasviksia, ja jos kaapista sattuu löytymään tuoretta korianteria, on ateria kruunattu. :)
• Salaatit. Salaattia meillä syödään myös usein. Se on sellainen ruoka, joka on myös aika iisiä laittaa vain itselleen, joten aika usein syön salaattia lounaaksi. Avopuolisokin tykkää salaateista kyllä paljon. Yleisin lisuke tähänkin on kana, mutta joskus herkuttelen juustoilla, kuten mozzarellalla tai vuohenjuustolla. Perussalaatti on yleensä aina sama: salaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa ja avokadoa. Lisäilen välillä jotain siemeniä tai raejuustoa. Kastikkeita en oikeastaan käytä, mutta välillä, esim. mozzarellan kanssa pesto on namia!
  
• Keitot. Olen viime aikoina ollut aika laiska tekemään keittoja, mutta nämä ovat tosi hyviä eväsruokia töihin, kun kaikki aterian ainekset ovat valmiina (ei tarvitse keitellä erikseen perunoita tms.). Usein teen keitotkin pakastevihanneksista. Kanakeitto on tainnut olla yleisin keitto. Sen maustan yleensä aasialaisittain: paljon valkosipulia, chiliä ja inkivääriä. Myös kasvissosekeittoa olen tehnyt jonkin verran. Sen teen ihan oikeista kasviksista.

  

  Itämaista kanakeittoa

Muutosta peilissä vai ainoastaan katsojan silmissä?

Kuten olen aiemminkin tuskaillut, fiilis omasta peilikuvasta vaihtelee ihan miten sattuu. Joku päivä tuntuu siltä, että kyllähän sitä on kutistuttu ja toisena taas on maailman suurin pallomahafiilis. Nyt on pari päivää ollut sellainen olo, että ehkäpä sitä jotain on lähtenytkin... Liittyneekö sitten siihen alas pumpsahtaneeseen vaa'an lukemaan, tiedä häntä. Nyt kuitenkin on sellainen olo, että jostain tuolta makkaroiden alta on kaivettavissa ihan normaali vatsa, ja ehkäpä leukaluutkin näkyvät vähän aiempaa kulmikkaampina.

Nukuin viime yön melko huonosti enkä aamulla saanut enää unta joskus kuuden jälkeen. Seitsemän aikaan nousin ylös kirjoittelemaan gradua. Sainkin pohdintaosuuteen muutaman ihan hyvän väläyksen. Avomiehellä meni tupareissa ja niiden jatkoilla vähän pidempään, ja hän könysi kotiin joskus puoli kahdeksan kieppeillä. Eivät ole meidän päivärytmit tänään menneet ihan kohdalleen. :)

Minä lähdin kymmeneksi salille ja huhkin siellä normaalit pari tuntia. Treeni sujui viinittelystä ja vähäisistä yöunista huolimatta tosi kivasti! Maastavedot, joiden kanssa olen tuskaillut (tooosi pienellä painolla) pitkään, alkavat vihdoin ottaa sujuakseen. Treenailun jälkeen kävin kaupassa (gradupelastajani Coca Cola Zeron varastot olivat uhkaavan vähissä) ja hain meille vielä Subit ruoaksi. Tänään siis vähän tämmöinen päivä, mutta antaa mennä. Nyt mussutan viinirypäleitä, kun tuli ihan kaamea karkintuska. Huomenna petraan taas ruokailua, vaikka tuskinpa tänäänkään tulee kaloripuolella yli mentyä. Lähinnä hiilareita tulee tankattua, mutta salitreenin jälkeen se ei ole kai ihan niin kamalaa. Ja huomenna ovat taas taekwondo-treenit.

Nyt väsyttää ihan kamalasti, kun yöunet jäivät niin vähille. Pitää mennä ajoissa nukkumaan. Yritän kuitenkin vielä jonkun tiivistelmän tuohon graduun rykäistä. Enää pari päivää...